Isoenoni Anton Kallioniemen kova kohtalo

 

Ikaalinen oli sisällissodan alkuvaiheissa eräs tärkeimpiä taistelualueita. Punaiset tekivät alueella useita väkivallantekoja, joista tunnetuimpia on Anton Kallioniemen murha. Murhaajat  kuolivat sodan aikana, mutta rikokseen yllyttämisestä tuomittiin ikaalislainen kansanedustaja Juho Lautasalo.

 

Antonin tausta

 

Anton Kallioniemi oli Parkanosta kotoisin ja tapahtuma-aikaan 33-vuotias. Hänen sisarensa Emilia oli naimisissa isoisämme Oskari Kaapan kanssa. Anton oli ottanut vaimokseen Enna Soution, vihittiin vuonna 1912 ja ja heillä oli yksi poika.

Anton kävi Huittisten kansanopiston, sai päästötodistuksen 1910 Rauman seminaarista ja oli Jyväskylän kesäyliopistossa 1913. Hän toimi kansakoulun opettajana v:sta 1910 kuolemaansa asti. Esiintyi suomalaisen puolueen puhujana ja harrasti vapaata valistustyötä.  Julkaisi teoksen ”Piirteitä Ikaalisten kunnallisesta elämästä” v. 1914.

Anton julkaisi Ikaalisten Joululehdessä 1916 kirjoituksen Lastenkotiajatus Ikaalisissa, josta näyte:

”Orpojen ja turvattomain lasten hoito ja huolenpito heidän kasvatuksestaan on köyhäinhoidon tärkein puoli.

Suurien katovuosien ja niistä johtuneiden kärsimysten aikana 1868 täyttävät ”ruokapalan pyytäjät” Ikaalistenkin kylät. Silloin olojen pakosta herää kysymys, mitä on näille pienimmille tehtävä? Olenko tarpeeksi tehnyt, kun pistän leivänpalan käteen ja tienpään naapuriin osotan?

Ei! He puuttuvat muutakin kuin ruokaa, vaikka sitä etukädessä. Heillä ei monella ollut kotia eikä vanhempia, jotka olisivat ystävällisen sanan lausuneet, vaatepahasia korjanneet”

Sota alkaa Ikaalisissa

Parkanossa valkoiset ja punaiset olivat pitäneet kokouksen, jossa oli päätetty, että kumpikaan osapuoli ei perusta aseellisia kaarteja. Kokouksen lopuksi oli laulettu yhdessä ”Juokse porosein”.

Ikaalisissa tilanne oli toinen. Edellisen vuoden lakkojen aikana oli tapahtunut väkivallantekoja ja virkavaltaa oli nöyryytetty. Nimismies Kaarlo Sparfven oli pakotettu luovuttamaan pistoolinsa lakkolaisille ja päästämään heidät kotiinsa etsimään muita aseita. Vastakkainasettelu oli vahva.

Heti sisällissodan alussa suojeluskunta otti hallintaansa Ikaalisten keskustan. Ympäristö jäi punaisille. Heidän johtokeskuksensa sijaitsi etelämpänä Kyröskoskella.

Suojeluskuntalaisia ympäri Ikaalisten kerääntyi keskustaan. Perheensä he joutuivat jättämään punaisten armoille.

Antonin koti-ikävä

Anton toimi kansakoulunopettajana Mansoniemessä 12 kilometriä keskustasta pohjoiseen. Helmikuun alussa 1918  hän lähti keskustaan ja toimi siellä suojeluskunnassa ryhmäpäällikkönä. 

25. helmikuuta 1918 Anton sai määräyksen mennä ryhmänsä kanssa pohjoisesta saapuvia apujoukkoja vastaanottamaan Kartun myllylle. Tulossa oli ns Lillierin hiihtäjiä, jotka myöhemmin niittivät mainetta sodassa.

Anton odotti ryhmänsä kanssa monta tuntia myllyllä. Kun tuli pimeä, hän päätteli, etteivät ne enää tule. Anton oli vajaan viiden kilometrin päässä kodistaan. Ikävä ja huoli perhettä kohtaan iski väkevänä. Hän päätti lähteä käymään kotona.

Punaisten ratsuosasto pidätti Antonin ja hänen matkatoverinsa talollinen Oskari Leppihalmeen Mansoniemessä. Antonia kohdeltiin väkivaltaisesti. Hänen kaulaansa pantiin köysi, jonka toinen pää sidottiin reen aisaan. Anton juoksutettiin pilkkasaatossa Kyrösjärven jäätä pitkin reen perässä Kyröskoskelle, jonne matkaa tuli 30 kilometriä.

Anton tapaa kohtalonsa

Anton vietiin Kyröskoskella Sireliuksen majatalon huoneeseen, jossa häntä pidettiin vankina. Talollinen Leppihalme vapautettiin, koska hän oli kansanedustaja Juho Lautasalon tuttuja. Antonia käytiin kuulustelemassa runsaat kaksi vuorokautta. Yksi kävijöistä oli Juho Lautasalo. Itse hän kertoo valtiorikosoikeudelle käyneensä katsomassa vankitoveria.

Eräiden lähteiden mukaan Antonia kidutettiin. Punaiset olivat katkeria, kun eivät saaneet hänestä mitään irti.

28. helmikuuta Kyröskoskella kiersi huhu, että tänään opettaja Kallioniemi teloitetaan. Punaisten esikunnan pihalle kerääntyi uteliaita. Kaksi vartijaa toi Antonin ulos esikunnasta ja lähti viemään häntä sivummalle. Siltä suunnalta kuului kaksi laukausta. Sen jälkeen Antonia ei enää nähty elävänä.

Pian Kyröskoskella tuli tietoon, että Antonin ruumis on löytynyt 10 kilometriä Ikaalisten suunnasta Sarkin talon lähettyviltä. Ruumis oli siirretty pois kyröskoskelaisten silmistä. Asiasta kohistiin, mutta punaisten esikunta ei reagoinut tietoon millään tavalla.

Valkoiset ottivat Sarkin alueen hallintaansa 13. maaliskuuta ja löysivät Antonin ruumiin. Hänet oli riisuttu alusvaatteilleen ja pantu neljännes reikäleivästä hänen poveensa.

Anton Kallioniemi haudattiin pääsiäispäivänä 1918 Ikaalisten sankarihautaan.

Yllyttikö Lautasalo?

Toinen Antonin murhaajista oli ilmeisesti nimeltään Tarkki. Toisen nimeä ei lähteissä mainita.

Sosialidemokraattien kansanedustaja Juho Lautasalo tuomittiin yllytyksestä murhaan. Valtiorikosoikeuden mukaan hän oli ollut punaisten esikunnassa päättämässä Antonin laittomasta teloituksesta.

Syytettynä Lautasalo kiistää kuuluneensa esikuntaan. Hän kertoo oikeudelle olleensa palaamassa Helsingistä kotiinsa Ikaalisten Vehuvarpeelle. Punaiset eivät kuitenkaan päästäneet häntä Kyröskoskea pidemmäksi ja häntä pidettiin vankeuden kaltaisessa asemassa koko sodan ajan.

Useat todistajat kertovat Lautasalon toimineen punaisten esikunnassa, jopa sen johtajana. Hänen kerrotaan kulkeneen aseellisena, järjestelleen asetoimituksia ja ruokatarpeiden pakko-ottoja sekä pitäneen palopuheita. Karkussa (nyk. Sastamalaa) hän osallistui Karkun kunnan kassakaapin ryöstöön.

Langettavien todistajalausuntojen uskottavuutta vähentää se, että monet niistä on kirjannut ylös juuri edellä mainittu nimismies Sparfven tai muu valkoinen virkamies.

Lautasalon vastinekaan ei herätä luottamusta. Hän heittäytyy muistamattomaksi. Anton Kallioniemen murhasta hän ei ole kuullutkaan ja mm. kiistää lähteneensä sodan lopulla pakoon. Versionsa mukaan hän lähti tapaamaan vävyään Viipuriin. Punaisten Kyröskosken rintaman sorruttua hänen reittinsä suuntautui kuitenkin aluksi Turkuun päin.  Jos Lautasalo valehtelee pakomatkastaan, onko hänen vastineensa muiltakaan osin luotettava?

Erääseen Lautasalon muutoshakemukseen käsittelijä on kirjoittanut ”Suuri valehtelija”.

Valtiorikosoikeudelle toimitettiin myös paljon ns. mainetodistuksia. Niissä syytetyn tunteneet ihmiset kertovat syytetyn luonteesta ja punaisen veren sakeudesta. Sieltä löytyy todellinen pommi! Anton Kallioniemen lanko, isoisämme Oskari Kaappa antaa Lautasalosta positiivisen mainetodistuksen.

Lautasalon tuomio kumottiin ja hän vapautui vankeudesta joulukuussa 1923.